Kohti valaa

Toinen kiinnioloviikonloppu selätetty ja viimeiset hetket ennen valaa alkaa olla käsillä.

Viime viikko oli fyysisesti melko rankka, mutta vastapainona toinen viikko on ollut rennompi ja sisältänyt enemmän valaan valmistautumista. Viime viikko huipentui lauantain ryhmätaitotestiin, missä pääsimme tuvittain kiertelemään rasteja ja kilpailemaan nopeudessa ja taidoissa. Sunnuntaina päivän palvelus loppui jo kolmelta, ja iltavapailla lähdinkin monen muun yksikkömme taistelijan kanssa viihtymään läheiseen Kääpälän ravintolaan. Ilta oli hauska ja erilainen lopetus rankalle viikolle.

Toisen viikon yksi kohokohta oli ehdottomasti Puolustusvoimien komentaja Timo Kivisen vierailu ampumarataharjoituksessamme. Pääsin jopa vastaamaan komentajan kysymykseen, miltä rynnäkkökivääri on tuntunut. Vastasin yksinkertaisesti että hyvältä.

Valapäivä on käsillä ja pian pääsen ylentymään tykkimieheksi. Samalla alokaskausi alkaa lähestyä loppuaan. Aika on mennyt todella nopeasti, jopa kiinniolot ovat liitäneet ihan siivillä. Reppu ja varusteet tuntuvat päivä päivältä kevyemmiltä. Jännitys tiivistyy myös AUK-valintojen lähestyessä. Kovasti odotan että pääsisin toivomalleni Tuliasemalinjan aliupseerikurssille.

Vaikka tietysti odottaa alokaskauden jälkeen alkavia uusia mielenkiintoisia juttuja, on mukava myös haikeutta. Oma alokastupani on hitsautunut todella tiiviiksi porukaksi ja tuvan hajotessa tuskin tullaan säästymään kyyneleiltä. Myös jaoksen kesken meillä on todella hyvä yhteishenki ja joka päivä koko yksikössä tuntuu tutustuvan yhteen uuteen tyyppiin.

Yönä ennen valaa sai vähän huonotuurisesti päivystysvuoron, mutta että ehkä päivästä selviää vähän lyhyemmilläkin unilla.